Betti Blue eli tutummin Betti saapui Englanninmaalta tänne meille Suomeen parivuotiaana varsana. Syntynyt se oli Irlannissa, tunnetulla connemaraponien kasvattajafarmilla Bluestonella, josta se omistajanvaihdoksen ja monien muiden vaiheiden kautta päätyi hevosmarkkinoille vuosittaiseen New Forest Pony Show'hun. Itse olin luonnollisesti, kuten viimeiset neljä vuotta, tuolloin reissussa Brittein saarilla upeita newforestinponeja ihailemassa ja ehkäpä myös itselleni Nerianiin hankkimassa. Muun rotuisia poneja en ollut suunnitellut ostavani, mutta Bettin nähtyäni mieleni muuttui miltei samoin tein. Se oli komea ponivarsa jo parivuotiaana, eikä ostopäätöstä tarvinnut sen kauempaa sitten suunnitellakaan. En toki ollut ainoa tammasta kiinnostunut, mutta kovalla kaupankäynnillä sain kuin sainkin varsan itselleni.

Betti on lempeäluontoinen tamma, ja saa olla aika mestari, jos Betin kanssa onnistuu sukset ristiin saamaan. Betti tulee hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten ja muiden nelijalkaisten kanssa. Vaikka se onkin siniverinen kilpaponi ja siitä löytyy vauhtia esteradoilla, on se myös oiva lastenponi. Se kantaa ratsastajaa kuin ratsastajaa selässään kuin kukkaa kämmenellä, on tasainen ratsu ja osaa varoa pieniä lapsia, jos nämä jostain syystä pääsisivät hieman sen jaloissa juoksemaankin.

Betti on kilpaesteratsuna parhaimmillaan, sillä kilpailukipinän iskiessä siitä saa helposti irti vielä aavistuksen lisää vauhtia, hyppykorkeutta ja -tarkkuutta. Tamma ylittää 120 cm esteradan melkein aina leikiten, ja yksittäisinä sillä on hypätty jopa 130 cm korkeita esteitä - melko hyvin keskikokoiselta ponilta, eikö vain? Kaiken muun hyvän lisäksi Betti on tietysti myös kamalan hieno kaveri kisoihin. Tasaisuutensa ja rauhallisuutensa ansiosta se ei hötkyile suuriakaan tapahtumia ja rauhoittaa näin myös nuorempia hevoskavereitaan, jotka vielä saattavat jännittää kilpailutilannetta.