NERIAN EEMIL
Perustiedot | Sukutaulu | Jälkeläiset | Kilpailut | Päiväkirja
Hirnauskis ja onneksi olkoon: olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Siis vierailemassa Eemilin luona - juuri nyt. Onhan Eemil vaatimattomasti sanoen yksi helkutin hieno hevonen. Vanhakin se jo alkaa olla, joten et tullut ainakaan liian aikaisin. (Älä suotta pelkää - Eemilissä puhisee edelleen vahva henki kuin höyrylaivassa) Tule siis toki peremmälle. Eemil nauttii suunnattomasti kehuista ja rapsutuksista; se muistelee mielellään nuoruutensa uljaita aikoja kanssasi ja ottaa vastaan pieniä porkkana- ja ruisleipälahjuksia. Ole hyvä ja syötä suoraan kädestä jos haluat. Ei se enää voi oppia huonommille tavoille.

VIR MVA Ch. Nerian Eemil KTK-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1

Eemil on kantakirjattu VRL:n alaiseen Suomenhevoskantakirjaan I palkinnolla, 84 pisteellä. (1/05)
Palkittu Yleislaatuarvostelussa 1. palkinnolla, 165 pisteellä. (6/05)
Palkittu Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa I palkinnolla, 100 pisteellä. (9/05)
Palkittu Valjakkoajojaoksen laatuarvostelussa I palkinnolla, 68 pisteellä. (5/07)
Virtuaalimuotovalio-arvonimi myönnetty 08.09.2005
Champion-arvonimi myönnetty 05.02.2005

Virallinen nimi ja rekisterinro :
Rotu ja sukupuoli :
Väri ja säkäkorkeus :
Syntymäaika ja ikä :
Painotuslaji ja koulutustaso :
Kasvattaja :
Omistaja ja asuintalli :
Saavutukset :

Nerian Eemil VH-01897
Suomenpienhevonen, ori
Voikko, 147 cm
02.09.2004, 25-vuotias
Kouluratsastus, vaA & 120 cm
Heini H., Nerian
Heini H., Onnela
VIR MVA Champion, KTK-I, KRJ-I, VVJ-I, YLA1


Nerian Eemil eli Eemil on kaikkein rakkaimpani ja ennenkaikkea kullanarvoinen hevosystäväni. Tämä sympaattinen ori on ansainnut erityisen paikkansa sydämessäni. Se oli lohdutukseni aikana, jolloin jouduin tekemään hyvin raskaan päätöksen: päättämään elämäni hevosen kohtalosta. Syreenin Quuluisa oli Eemilin emä, ja Eemil ainoa Quuluisasta minulle jäänyt varsa. Quuluisan mentyä vietettiin Nerianin tallilla muutama kuukausi hiljaiseloa, vaikka juuri silloin minun olisi pitänyt keskittyä kokonaan Eemilin kouluttamiseen. Nuori ori alkoi silloin näyttää muutamia apaattisuuden merkkejä, kunnes lopulta sain itseäni niskasta kiinni. Aloitin orin kouluttamisen ja treenauksen, ja olin todella iloinen ja ehkä hivenen yllättynytkin sen innosta ja oppimishalukkuudesta. Jo silloin tiesin, että tästä hevosesta tulisi jotain suurta, niin kuin kävikin. Edelleen, vaikka Eemilin syntymästä on kulunut pian jo kuusi irl-vuotta, Eemil muistetaan yhä yhtenä kaikkien aikojen hienoimpana suomenhevosorina.

Hoidettaessa Eemil on rauhallinen sille päälle sattuessaan. Kärsimätönkin se on. Niinpä liian kauaa ei orin harjailuun kannata aikaa kuluttaa, sillä hermostuksissaan se alkaa kerätä paineita, jotka sitten purkautuvat ratsastustreenissä. Nopea harjaus ylt'ympäriinsä on oriilla varsin kätevä. Herra on myöskin hyvin herkkä kutiamaan - siinä on kavion heristely herkässä kun Eemil näyttää milloin harjataan liian helläkätisesti, milloin tarpeettomankin lujasti. Oria ei kannata muuten edes yrittää hoitaa karsinassa mikäli se on siellä vapaana. Se nimittäin hyörii ja pyörii taukoamatta, jolloin haluttuun tulokseen ei päästä millään. Tosin vaikka orin etupään sitoisikin tiukkaan, on takapää edelleen liikkeessä. Kaikkien kannalta paras keino onkin sitoa ori tiukasti molemmilta puolilta, pyörimiset vähentyvät varmasti ainakin puoleen. Vaikka Eemilin harjaamista ei ole suotavaa harjoittaa erityisen kauaa, jos sen saa sinä lyhyenäkin aikana rentoutumaan ja rauhoittumaan, on saavutus jo melkoinen. Siinä vaiheessa saa tottavie olla ylpeä itsestään. Itse rakastan Eemilin hoitamista (varsinkin tuossa loppuvaiheessa), koska on niin mieltäkohottavaa nähdä, miten hevonen todellakin nauttii harjauksesta, näyttäen sen myös. On nimittäin niitäkin hevosia, jotka harjatessa vain tönöttävät paikoillaan, korvat tanassa ja silmät ilmeettöminä. Eemil ei ole sellainen. Rentouduttuaan se räpyttelee uneliaasti silmiään luoden kiitollisia katseita harjaajaa kohti, ojennellen jäseniään ja tärisytellen lihaksiaan. Jollei se ole tyytyväisyyttä, niin ei ole sitten mikään.

Eemil rakastaa työntekoa - ainakin minusta välillä tuntuu siltä. Se innostuu silminnähden aina kun vain näkeekin ihmisen ronttaamassa satulaa ja suitsia sitä kohden. Silloin oriin silmät kirkastuvat, olemus ehenee ja saattaapa se päästää ilmoille pienen iloisen hörähdyksenkin. Näin ollen Eemil ei tietenkään pahemmin estele varusteiden laitossa, päinvastoin. Satulan se antaa kiltisti nostaa selkäänsä ja suitset ujuttaa päähänsä. Satulavyön kiristyksen aikoihin orin silmissä saattaa kuitenkin nähdä pienoisen ilkikurisuuden pilkahduksen, josta tajuaa sen pullistelun olevan vain pelleilyä, silkkaa hevoshuumoria. Mutta kun varusteet on laitettu ja ollaan lähdössä pois tallista kohti ratsastuskenttää, kujeilu loppuu lyhyeen. Jekkuileva pikkuorhi muuttuu äkisti mestarin elkein toimivaksi ratsuksi - todelliseksi konkariksi, jota se tietenkin onkin. Pää korkealla ja häntä huiskuten se tepastelee tottelevaisesti taluttajan vierellä kentän keskelle kaartoon, seisten siinä ryhdikkäänä paikoillaan niin kauan kunnes ratsastaja on valmiina selässä antamassa lähtömerkin, painamalla kevyesti pohkeensa oriin kylkiin. Muuta ei enää tarvitakaan, ratsu toimii alla kuin unelma ilman suurempia avunantoja. Eemil osaa todellakin liikkua, valppaana ja energisenä, mutta silti kuvankauniisti.

Oriin kanssa painotetaankin kouluratsastukseen, jota työstäessä se on kuin kotonaan. Se kulkee kuolaimella ja kuuntelee tarkkaavaisesti pienimpiäkin apuja totellen niitä hetimiten. Kukaan ei voi väittää, etteivätkö koulukiemurat olisi oriin ominta alaa. Rataesteitäkin tämä herra kyllä hyppää: siinä laji, jossa pakkautunut energia todellakin pääsee purkautumaan - ehkäpä liiankin kanssa. Usein esteet menevätkin Eemilillä vain hosumiseksi, joten ratsastajan täytyy olla erittäin tarkkaavaisena ja ohjata ratsunsa turpa aina kunnolla kohti seuraavaa estettä. Koskaan Eemil ei kuitenkaan ole kieltänyt, mikäli vain vähänkin ollaan menossa jonkin esteen suuntaan, mutta usein siinä hätiköidessä saattaa kolahtaa, tai muutama puomi tipahtaa myös ryminällä alas. Usein pudotukset ovatkin syynä huonoon kilpailumenestykseen estekisoissa. Ajasta nyt ei voi puhuakaan, se on melkein aina ollut parhaimmistoa pudotuksista huolimatta. Maastossa Eemil menee parhaansa mukaan. Sitä voisi sanoa maastovarmaksi, vaikka kyllä näitäkin on, kun herra sinkoilee pitkin poikin metsiä kuin tuli hännän alla. Nuo temput se tekee kylläkin vain ja ainoastaan leikin varjolla. Eihän sitä toki todistamaan pysty, mutta kyllä minä tiedän, monen vuoden kokemuksen perusteella.

virtuaalihevonen / a sim game horse