Lancelot F eli tutummin Lenni, Late, Anssi, Lari... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja kuin rakas lapsi Lenni minulle tosiaan onkin. Se on hevonen, josta en luovu. Lennin hankkiminen oli melkoinen ahaa-elämys, mutta puoliverioriitta olin harkinnut monen monta aikaa, punninnut eri vaihtoehtoja, mietiskellyt ja monesti turhautunutkin omaan saamattomuuteeni. Sopivaa hevosta vain ei tuntunut löytyvän - kunnes näin Lennin. Lenni ei kuitenkaan ollut vielä edes syntynyt, vaan oriin kasvattaja, legendaarisen Faraway Estaten omistaja Kiia tuli hevostalli.netin foorumiin kaupittelemaan vielä syntymätöntä varsaa. Ihastuin niin kovasti varsan sukulinjoihin, että minun oli siltä istumalta pakko saada tämä kyseinen hevonen itselleni. Niinpä tein tarjoukseni ja sain oriin. Olin niin iloinen. Hetimiten vieroituksensa jälkeen kävin hakemassa oripojan kotiin. Oli se uljas näky jo niin pienenäkin, sieraimet väristen se koikkelehti ympäri tallipihaa, kummastellen aivan uutta ja omituista ympäristöä. Taluttelin sitä minkä pystyin omaan karsinaansa rauhoittumaan. Pian se jo leppyikin ja jäi rouskuttelemaan heiniä. Ei kestänyt enää kuin muutama päivä kun se oli jo aivan sinut uuden kotitallinsa kanssa. Tästä oli hyvä jatkaa, ja pakko sanoa että nykyään olen hyvin ylpeä tästä omistamastani hevosesta. Joka päivä sen persoonasta käy ilmi jotakin uutta ja yllättävää. Tähän hevoseen ei vain voi kyllästyä, se ei jätä ketään kylmäksi. Ehkä se sitten on vain se luontainen vetovoima ja pureva charmi jotka iskevät, ensitapaamisesta lähtien.

Lenni on oman arvonsa hyvin tunteva ori. Se tietää olevansa tärkeä, rakas ja arvostettu. Siksi se yrittääkin monesti hyötyä tiedostaan. Se tuo itsensä aina esille, erottaa itsensä massasta, tilanteessa kuin tilanteessa. Tapa osaa olla joskus hyvinkin rasittava. Mutta oli miten oli, pohjimmiltaan Lenni on erittäin miellyttämishaluinen ja ihmisystävällinen hevonen. Sen sydän on puhdasta kultaa. Lenni ei tekisi pahaa kärpäsellekään, tietoisesti ainakaan. Lapsia se suorastaan rakastaa. Se ei välitä vaikka pienoiset taaperot kiskoisivatkin sitä jouhista tai turpakarvoista. Lenni myös antaa vaikka kolmenkin lapsen istua selässään samaan aikaan kuin se leppoisasti laiduntaa ruohoa rouskuttaen. Aikuisen olisi kuitenkin hyvä hieman valvoa lasten ja Lennin touhuamista, sillä ei sitä koskaan tiedä milloin nurkan takaa ilmestyy vieras (tamma) jolle Lennin on aivan välttämätöntä ruveta rehentelemään sekä esittelemään itseään. Mitään vakavia onnettomuuksia ei Lennin kanssa ole kuitenkaan vielä sattunut (mitä nyt välillä kaatuiltu ja rynnätty orapihlaja-aitojen lävitse niin että hevosen ryntäät ja kaula ovat aivan naarmuilla). Lenni on muuten erittäin, erittäin ylpeä hevonen. Sillä on norsun muisti, eikä se hevillä unohda varsinkaan sille tapahtuneita ikäviä asioita. Menepä sitten tällaista hevosta loukkaamaan jollain tavoin; voit olla varma että murjotusta riittää viikkojen ajan. Pahimmissa tapauksissa Lenni saattaa järjestää yhden miehen lakon, jolloin se todellakin kieltäytyy tekemästä yhtään mitään. Ja jos siinä rupeaa ärjymään ja raipalla uhkailemaan, voin taata, ettet ehdi kissaa sanoa kun hevosen hampaat välähtävät ja tarttuvat voimalla käsivarteesi jättäen siihen oikein mukavan (mutta harmi vain hetkellisen), vereslihaisen jäljen. Mikäli huomaat Lennin ärtyneen (syystä mistä tahansa), kannattaa järjestää kunnolliset ja mahdollisimman suuret ja juhlavat lepyttely- ja lahjontasessiot. Oriin suurta herkkua ovat porkkanat ja omenat, joten niitä vain muutama jätesäkillinen kippaamaan pojan turvan eteen. Vielä kun siihen sovittaa harjailut ynnä muut hellimiset ja lempeät "olet ihana, rakastan sinua"-kuiskuttelut oriin korviin, niin kyllä se siitä. Tuskin kestää enää kauaa kun Lenni jo kääntää päänsä sinua kohti, hörähtää pehmeästi ja puhaltaa lämmintä ilmaa sieraimistaan kasvoihisi, viestittäen lempeillä ja luottavaisilla silmillään antavansa sinulle anteeksi kaikki syntisi ja rikkomuksesi.

Jo Lennin ollessa pienoinen varsa, tiesin (ja miltei päätinkin) että siitä tulisi minulle vaativan tason esteratsu. Oriin suku kertoi hyvää, ja kyllähän tuolla hyvän estehevosen rakenne onkin. Takapää on lihaksikas ja voimakas: kielii hyvästä ponnistusvoimasta. Ori on kuitenkin myös tarpeeksi ketterä tiukkoihinkin kurveihin esteradoille. Lenni onkin esteradalla enemmän kotonaan kuin missään muualla. Näkee kyllä mitä lajia se rakastaa. Kouluratsastuskin toki sujuu (tai pakkohan sen on, eihän mistään tulisi mitään ilman kouluratsastusta), mutta Lenni on sen verran kärsimätön hevonen että minkäänlaisten kiemuroiden vääntäminen ei vain ole sen omin laji. Taitaa Lenni koulua kuitenkin ihan kiitettävästi, kun sen vain saa kunnolla hereille ja keskittymään tapahtuvaan. Maastoiluhevosena Lenni on loistava. Se ei turhia säikähtele edes piloillaan, vaan säilyttää varman askelluksensa maastossa kuin maastossa.