Mithrilla SIN aka Miina on hevonen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Se on varsin persoonallinen tapaus - tarpeen tullen sähäkkäkin neitokainen on ylpeä hevonen, joka ei hevillä luovu kunniastaan, pitäen huolen siitä, ettei sen silmille niin vain hypitä. Miina on loistava kumppani ihmiselle, joka kohtelee hevosta kuin vertaistaan (ollen kuitenkin samaan aikaan myös auktoriteetti, ettei tamma vain pääse kuvittelemaan itsestään liikoja), eikä alista ratsuaan raippa viuhuen.

Jos Miina ei koe kunniaansa millään lailla loukatuksi tai oloansa alistetuksi, on se varsinainen unelma hevoseksi. Se on oikea sisupussi - ei luovuta vastoinkäymisten edessä, vaan on aina niin yritteliäs. Miina on yhden ihmisen hevonen, jonka kanssa ei niin vain hetkessä luottamusta rakennetakaan, vaan tutustumiseen täytyy kuluttaa aikaa.

Hoidettaessa Miina on hieman hankalahko tapaus, ja sen kanssa onkin usein hoitajan hermot ratkeamispisteessä. Tammamaiseen tapaan Miina kun ei pidä kiireestä, mutta ei vitkastelustakaan. Se on herkkä kutiamaan, ja jos hoitaja ei sen mielestä harjaa oikeaoppisesti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, osoittaa se kyllä asiasta hoitajalle mitä selvimmin - ja kivuliaimmin. Miinalle sen pää (ja korvat varsinkin) on tabu, kielletty hedelmä, johon kenelläkään ei ole oikeus kajota. Sama juttu mahanalusen kanssa. Muita ongelmia ei tammaa hoidettaessa kuitenkaan pitäisi tulla vastaan. Se seisoo suhteellisen kauniisti paikallaan toimenpiteiden ajan, mutta liikaa ei tähän rauhallisuuteen parane tuudittautua. Milloinkaan ei voi varmaksi tietää, minkälaisia jekkuja tamma päässään kehittelee hoitajan pään menoksi.

Ratsuna Miina toimii moitteettomasti, jos sen vain saa uskomaan, että nyt mennään ratsastajan ehdoilla, ei hevosen. Äärimmäisilleen virittynyt tamma on menevä tapaus, joka ei millään malttaisi pysyä hetkeäkään paikallaan, vaan olisi aina menossa. Jos Miina saisi itse päättää, se heittäisi mieluusti ensin ratsastajan pois selästään ja lähtisi sitten villinä poukkoilemaan pitkin maita ja mantuja. Tällaista tamma on joskus harrastanutkin ja harrastaa edelleen, tilaisuuden tullen. Ratsastajan onkin syytä olla aina varuillaan, sillä Miina kyllä huomaa, kun ratsastajan huomio herpaantuu...

Miina on ehdottoman esteratsastuspainotteinen. Isänsä Grishild Ramirin tavoin se on aina ollut kova pomppimaan: oli kyseessä sitten tarhan aita tai maassa lojuva vesiletku - Miina ylittää esteen kuin esteen tyylillä, taidolla ja aina kunnon ilmavaralla. Esteradalla Miinan voi todellakin sanoa nauttivan vauhdin hurmasta. On siinä ratsastajalla usein sydän kurkussa, kun tamma painelee menemään, tehden tiukkaakin tiukempia kaarroksia ja lähestymisratoja ja ylittäen esteitä yksi toisensa jälkeen joskus aivan hulluistakin kulmista. Ratsastajan pääasiallinen tehtävä esteradalla ratsastettaessa onkin oikeastaan vain ohjata Miina oikealle esteelle ja jarruttaa hieman menoa, kun siihen on tarvetta.