Historiamme
- Miten ja mistä kaikki sai alkunsa, ja mihin pisteeseen olemme lopulta päätyneet
Virtuaalitalli Nerian on ennen kaikkea siittola. Vaikka kaikki ponimme ovat aktiivisia kilpaponeja ja vaikka myös itse järjestämme kilpailuita sen verran usein, että meitä voisi melkein sanoa kilpatalliksi, on kasvatustoiminta kuitenkin koko tallin sielu ja ydin.
Kaikki mitä teemme ja kaikki toiminta mitä järjestämme, pohjautuu siihen ajatukseen, jonka vuoksi newforestinponitalli Nerian on alun perin perustettu. Tuo ajatus on rakkaus näihin poneihin. Haluamme omistaa niille kaiken liikenevän aikamme ja saattaa niistä tietoa eteenpäin, jotta mahdollisimman moni muukin huomaisi rodun hienouden ja pääsisi nauttimaan sen ainutlaatuisesta monipuolisuudesta.
Mutta mistä kaikki sitten lähti liikkeelle?
Mistä syntyi ajatus alkaa kasvattaa juuri new forest -poneja?
Myönnettäköön, että alkuperäinen, toteutuksen alkuun pistänyt motiivi on jopa itselleni hämärän peitossa. Olin ylläpitänyt kahta tallia ennen Nerianin perustamista, ja ennen Nerianin new forest -kauden alkamista vuoden 2005 huhtikuussa olin omistanut monia ja taas monia hevosia, mutta en ainuttakaan newforestinponia. En tiennyt tuolloin rodusta oikeastaan mitään. Tottakai tiesin ponien olemassaolon, mutta koska ne eivät siihen aikaan olleet lainkaan yleisiä, ei minulla ollut mahdollisuutta niihin paremmin tutustuakaan.
Nerian oli alkujaan vain katto yksityishevosteni päiden päällä. Hevosia löytyi montaa rotua, ja kasvatustoiminta oli myös sen mukaista: kasvatteja syntyi kaiken kaikkiaan roduista suomenhevonen, puoliverinen, connemaranponi ja haflinginponi. Tallin debyytin jälkeinen elo jäi kovin lyhyeksi - sitä kesti vain muutaman kuukauden, kunnes pistin lapun luukulle ja hevoset myyntiin.
Kului vajaa viisi kuukautta, ja kiinnostus tallinpitoon alkoi jälleen nostaa päätään, vaikka en ollut mitään vielä suunnitellutkaan. Sitten lähdin lomailemaan Etelä-Englantiin ja eksyin siellä valtakunnalliseen new forest -ponishowhun, jota jäin mielenkiinnosta seuraamaan.
Katsellessani kaikkia niitä upeita poneja ylittämässä esteitä, kouluratsastuksen parissa ja kärryjen edessä, se jokin iski minuun. Olin myyty. Se oli ensimmäinen kerta, kun mieleeni karkasi ajatus newforestinponitalli Nerianista.
Ja loppu hoituikin kuin itsestään
Muutaman päivän päästä huomasinkin sitten olevani kolmen ponin omistaja. Olin käynyt näytöksen jälkeen juttelemassa erään kasvattajan, Jeann Mayerin kanssa, ja jotenkin päädyimme allekirjoittamaan omistajanvaihdospapereita, kun olin ensin vieraillut hänen tilallaan poneja katsomassa. Paikan päällä menetin täydellisesti sydämeni eräälle vuotiaalle raudikko-orille, jonka emällä, Dior Samantalla, pääsin myös hieman ratsastamaan Jeannin huomattua, kuinka sitä ja sen menoa kentän laidalla ihailin. Se ratsastuskokemus oli kaikkea sitä, mitä olin ennen selkään nousua kuvitellutkin.
Olisin halunnut kaapata sen tamman mukaani sillä sekunnilla, mutta tiesin, ettei kasvattajaperhe siitä takuulla luopuisi. Varsan kuitenkin
vein, enkä missään vaiheessa ole joutunut katumaan nopeaa päätöstäni. Tämä ori, Dior Tyson (VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2), osoitti myöhemmin
olevansa täysin vertaansa vailla. Nyt Tyson-poika elää enää vain muistoissamme, mutta se jätti ainakin minuun,
omistajaansa, jäljen, joka ei vähällä haihdu.
Dior Tysonin lisäksi haalin mukaani kaksivuotiaan orin, Jarl Brutuksen, ja kolmivuotiaan tamman, Fleur De Lisin. Näine hyvineni palasin takaisin kotimaan kamaralle, ja oli aika alkaa pistää tallia jälleen pystyyn. Tontti ja tiluksethan minulla oli edelleen omistuksessani - ne olivat vain olleet autioina viiden kuukauden ajan. Pystyyn pistettiin talkoot, jotta tila saataisiin palautettua vanhaan loistokkuuteensa. Aikaa siihen kului, ja olen kiitollinen kaikille, jotka ojensivat tähän jälleenrakentamiseen auttavan kätensä. Myöhemmin oli ponien aika muuttaa talliin ja Nerianin aloittaa varsinainen toimintansa.
Siitä kaikki sitten lähti
Ensin pärjäilimme kolmella ponilla, mutta pikkuhiljaa ponikanta alkoi kasvaa. Ensimmäiset kasvatit syntyivät melko pian tallin toiminnan aloittamisen jälkeen, ja menivät yllättävän hyvin kaupaksi. Vuosi 2005 oli kasvattien määrän suhteen tähän mennessä ennätyksellinen, sillä huhtikuun ja joulukuun välillä syntyi yhteensä 22 varsaa. Nyttemmin olen tiedostanut, että tahti oli turhan tiivis, eikä kaikkien kasvattiponien laadukkuus muun muassa suvullisesti ollut sitä, mitä olisin halunnut. Vuonna 2006 syntyikin sitten enää 12 varsaa, mikä johtuu lähinnä pitämästäni pitkästä kesätauosta, jonka aikana ponitkin saivat vain laiduntaa ja keräillä voimia uutta kilpailukautta varten.
Vuonna 2007 alkoivatkin sitten puhtaltaa täysin uudet tuulet kasvatustoimintamme rintamalla. Varsojen syntyvyys putosi minimiin, koska nykyään jokainen varsa on hyvin tarkkaan mietitty ja harkittu. Sama peli jatkuu edelleen.
virtuaalitalli / a sim game stable
- Miten ja mistä kaikki sai alkunsa, ja mihin pisteeseen olemme lopulta päätyneet
Virtuaalitalli Nerian on ennen kaikkea siittola. Vaikka kaikki ponimme ovat aktiivisia kilpaponeja ja vaikka myös itse järjestämme kilpailuita sen verran usein, että meitä voisi melkein sanoa kilpatalliksi, on kasvatustoiminta kuitenkin koko tallin sielu ja ydin.
Kaikki mitä teemme ja kaikki toiminta mitä järjestämme, pohjautuu siihen ajatukseen, jonka vuoksi newforestinponitalli Nerian on alun perin perustettu. Tuo ajatus on rakkaus näihin poneihin. Haluamme omistaa niille kaiken liikenevän aikamme ja saattaa niistä tietoa eteenpäin, jotta mahdollisimman moni muukin huomaisi rodun hienouden ja pääsisi nauttimaan sen ainutlaatuisesta monipuolisuudesta.
Mutta mistä kaikki sitten lähti liikkeelle?
Mistä syntyi ajatus alkaa kasvattaa juuri new forest -poneja?
Myönnettäköön, että alkuperäinen, toteutuksen alkuun pistänyt motiivi on jopa itselleni hämärän peitossa. Olin ylläpitänyt kahta tallia ennen Nerianin perustamista, ja ennen Nerianin new forest -kauden alkamista vuoden 2005 huhtikuussa olin omistanut monia ja taas monia hevosia, mutta en ainuttakaan newforestinponia. En tiennyt tuolloin rodusta oikeastaan mitään. Tottakai tiesin ponien olemassaolon, mutta koska ne eivät siihen aikaan olleet lainkaan yleisiä, ei minulla ollut mahdollisuutta niihin paremmin tutustuakaan.
Nerian oli alkujaan vain katto yksityishevosteni päiden päällä. Hevosia löytyi montaa rotua, ja kasvatustoiminta oli myös sen mukaista: kasvatteja syntyi kaiken kaikkiaan roduista suomenhevonen, puoliverinen, connemaranponi ja haflinginponi. Tallin debyytin jälkeinen elo jäi kovin lyhyeksi - sitä kesti vain muutaman kuukauden, kunnes pistin lapun luukulle ja hevoset myyntiin.
Kului vajaa viisi kuukautta, ja kiinnostus tallinpitoon alkoi jälleen nostaa päätään, vaikka en ollut mitään vielä suunnitellutkaan. Sitten lähdin lomailemaan Etelä-Englantiin ja eksyin siellä valtakunnalliseen new forest -ponishowhun, jota jäin mielenkiinnosta seuraamaan.
Katsellessani kaikkia niitä upeita poneja ylittämässä esteitä, kouluratsastuksen parissa ja kärryjen edessä, se jokin iski minuun. Olin myyty. Se oli ensimmäinen kerta, kun mieleeni karkasi ajatus newforestinponitalli Nerianista.
Ja loppu hoituikin kuin itsestään
Muutaman päivän päästä huomasinkin sitten olevani kolmen ponin omistaja. Olin käynyt näytöksen jälkeen juttelemassa erään kasvattajan, Jeann Mayerin kanssa, ja jotenkin päädyimme allekirjoittamaan omistajanvaihdospapereita, kun olin ensin vieraillut hänen tilallaan poneja katsomassa. Paikan päällä menetin täydellisesti sydämeni eräälle vuotiaalle raudikko-orille, jonka emällä, Dior Samantalla, pääsin myös hieman ratsastamaan Jeannin huomattua, kuinka sitä ja sen menoa kentän laidalla ihailin. Se ratsastuskokemus oli kaikkea sitä, mitä olin ennen selkään nousua kuvitellutkin.
Olisin halunnut kaapata sen tamman mukaani sillä sekunnilla, mutta tiesin, ettei kasvattajaperhe siitä takuulla luopuisi. Varsan kuitenkin
vein, enkä missään vaiheessa ole joutunut katumaan nopeaa päätöstäni. Tämä ori, Dior Tyson (VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2), osoitti myöhemmin
olevansa täysin vertaansa vailla. Nyt Tyson-poika elää enää vain muistoissamme, mutta se jätti ainakin minuun,
omistajaansa, jäljen, joka ei vähällä haihdu.Dior Tysonin lisäksi haalin mukaani kaksivuotiaan orin, Jarl Brutuksen, ja kolmivuotiaan tamman, Fleur De Lisin. Näine hyvineni palasin takaisin kotimaan kamaralle, ja oli aika alkaa pistää tallia jälleen pystyyn. Tontti ja tiluksethan minulla oli edelleen omistuksessani - ne olivat vain olleet autioina viiden kuukauden ajan. Pystyyn pistettiin talkoot, jotta tila saataisiin palautettua vanhaan loistokkuuteensa. Aikaa siihen kului, ja olen kiitollinen kaikille, jotka ojensivat tähän jälleenrakentamiseen auttavan kätensä. Myöhemmin oli ponien aika muuttaa talliin ja Nerianin aloittaa varsinainen toimintansa.
Siitä kaikki sitten lähti
Ensin pärjäilimme kolmella ponilla, mutta pikkuhiljaa ponikanta alkoi kasvaa. Ensimmäiset kasvatit syntyivät melko pian tallin toiminnan aloittamisen jälkeen, ja menivät yllättävän hyvin kaupaksi. Vuosi 2005 oli kasvattien määrän suhteen tähän mennessä ennätyksellinen, sillä huhtikuun ja joulukuun välillä syntyi yhteensä 22 varsaa. Nyttemmin olen tiedostanut, että tahti oli turhan tiivis, eikä kaikkien kasvattiponien laadukkuus muun muassa suvullisesti ollut sitä, mitä olisin halunnut. Vuonna 2006 syntyikin sitten enää 12 varsaa, mikä johtuu lähinnä pitämästäni pitkästä kesätauosta, jonka aikana ponitkin saivat vain laiduntaa ja keräillä voimia uutta kilpailukautta varten.
Vuonna 2007 alkoivatkin sitten puhtaltaa täysin uudet tuulet kasvatustoimintamme rintamalla. Varsojen syntyvyys putosi minimiin, koska nykyään jokainen varsa on hyvin tarkkaan mietitty ja harkittu. Sama peli jatkuu edelleen.