Silversmith SWA eli tutummin Simo saapui Onnelaan nuorena villikkona orivarsana. Varsa oli kovapäisistä kovapäisin - ehdottomasti viriilein nuori hevonen jonka olen koskaan nähnyt. Siihen eivät purreet lempeät otteet eivätkä hieman kovemmatkaan. Silkkaa väkivaltaa ei ruvettu edes yrittämään. Kun ori ei reiluna vuosikkaana tuntunut enää pysyvän omissa käsissäni saatika sitten miehisissä, monta kertaa voimakkaammissa, ei tarvinnut kauan harkita, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Niin lähti Simo klinikalle, mistä se joitakin aikoja myöhemmin palasi miehuutensa menettäneenä (mutta vain käytännössä - mieshän se on edelleen ja oikein isolla M:llä onkin). Siitä hetkestä alkoi rauhoittumisen kausi. Pöhkö poika se oli siitä eteenpäinkin aina tähän hetkeen asti ja tulee aina jossakin suhteessa olemaankin, mutta vanhemmuuttaan se on saanut lisää älliä päähänsä, eikä sen käsittely vaadi enää niin suunnattomia määriä tahtoa, voimaa ja tahdonvoimaa.